Syntymäpäivät, jotka menivätkin pieleen :(

18.12.2004-10.2.2012

Keskiviikko iltana 8.2. huomasin Proppenin voivan huonosti. Sen maha oli turvonnut ja se ripuloi reilusti. Olin jo maanantaina soittanut sille antibiootit kun epäilin virtsatietulehdusta. Koira oli siis pissannut sisälle. Koira söi hyvällä ruokahalulla keskiviikkoon asti, mutta siihen se sitten loppui. Maha oli aivan löysällä ja torstai aamuna, minun syntymäpäivänäni suuntasimmekin heti aamusta eläinlääkärille.

Proppen rauhoitettiin röntgen-kuvia varten ja odottelin tuloksia klinikan hälinässä. Verikokeiden ja röntgen kuvien tulos oli musertava. Koiralla oli maksakirroosi ja ennuste todella huono. Olisi voinut yrittää lääkitä koiraa ja syöttää maksavikaisen koiranruokaa. Mutta itse koira päätti toisin. Torstai iltana ja perjantai aamuna mikään ei kestänyt enää sisällä. Ei vesi eikä ruoka. Päätös oli tehtävä ja Proppen lähti 10.2. viimeiselle matkalleen sateenkaari sillalle.

Viimeinen suudelma hyvästiksi

Kun kuulin uutisen torstaina niin en uskonut korviani. Sain koiran kuitenkin takaisin autoon. Ajoin lähes hysteerisenä takaisin kotiin kun tiesin mitä lähipäivät toisivat tullessaan. Elämäni koira jouduttaisiin laittamaan viimeiselle matkalleen aivan liian aikaisin. Miten näin muutamassa päivässä voi tapahtua näin paljon. Vielä alkuviikosta koira oli normaali ja hyppelehti sinne tänne onnellisena. Loppuviikosta jouduimmekin jo sitten tekemään päätöksiä sen elämästä. Elämä ei todella ole reilua välillä. Syntymäpäivälahja oli siis vallan kamala.

Proppen oli koira joka voitti puolelleen niin ihmiset kuin yleensä toiset koiratkin. Hilla palvoi isoisäänsä silmittömästi. Proppen oli mukana monen junior handlerin kisoissa ja harjoituskoirana. Myös muut ihmiset ihastuivat sen vilpittömään ja persoonalliseen luonteeseen. Proppenin fanilauma kasvoi vuosi vuodelta suuremmaksi. Koira joka valloitti puolelleen helposti myös ei koiraihmiset.

Proppen rakasti käydä näyttelyissä. Siellä se sai kaiken huomion ja ihailun itselleen. Vielä viime kesänä siitä kirjoitettiin arvosteluita, joissa sen esiintymistä ja kehäkäyttäytymistä ylistettiin. Se rakasti myös matkustamista, autoilu oli sen mielestä todella ihanaa. Hotelleissa sen kanssa oli helppoa, se ei haukkunut eikä siitä ollut kenellekään häiriötä. Helppo ja rakastettava koira kaikin puolin.

Viimeiseksi näyttelyksi Proppenille jäi Kajaanin näyttely, jossa se oli paras uros 4. Viimeisin suurin saavutus oli varmastikin junior handler SM2 ja Best of the Best Helsingissä Jenny Jakkilan kanssa. Olipa harmi etten lähtenyt kisaa katsomaan. Mutta mistäpä tätä olisi voinut tietää etukäteen :(

Koti oloissa koira oli mitä helpoin. Se oli kuin ihmisen ajatus. Se oli siellä missä minäkin. Eikä sen tekemisiin pahemmin tarvinnut puuttua. Oli se vaan mamman jalanlämmitin numero yksi. Reilukaveri, jonka kanssa oli ilo maata sohvalla tai tehdä jotain.

Itkusta ei ole tullut loppua viime päivinä. Aina muistuu jostain mieleen kuitenkin koirien ykkönen.. Muistot onneksi jäävät elämään Proppenin jälkeläisissä. Proppenia jäi syvästi kaipaamaan minä ja Hilla.. Plus muut taustajoukot. Poikani kasvoi myös koiran kanssa, joten hänellä on koiraa myös kova ikävä. Kiitos tuhannesti Ulla, että annoit tämän koira minun iloksi. En olisi koskaan voinut parempaa koiraa toivoa. Proppen vei minun sydämen ensi hetkestä lähtien <3


Hyvää matkaa rakkaani sinne sateenkaarisillalle.. Lähdit ihan liian aikaisin...Toivottavasti vielä tavataan..