Yövuorosta tunnin unien jälkeen suuntasin eläinlääkärille ensin Hillan lonkkakuviin ja silmäpeilaukseen. Silmät oli ainakin hienot ja lonkatkin näytti hyville ja nyt jännätään sitten tuloksia kennelliitosta. Odottavan aika näissä asioissa on aina pitkä :/
Iltapäivästä sitten jouduin tekemään ikävämmän reissun eli viemään meidän vanhempien koiran "Harrin" Foogel Stormcloudin viimeiselle retkelleen. Harrin kasvain takareidessä oli kasvanut niin, että se pakkaskeleillä repesi ja se ei enää umpeutunut ollenkaan eli oli Harrin aika lähteä. Koiraa jäi syvästi kaipaamaan vanhempani ja minä. Isälleni Harri oli tärkein henkireikä. Toivottavasti hän selviää tästä menetyksestä. Aina nämä ovat hankalia nämä reissut, mutta nyt sinuun ei enää koske <3 Kiitos tuhannesti maailman pitkäpinnaisimmasta ihanasta koirasta Senjalle ja Sinikalle!
 | |
| Harri nuorena poikana 2002 Kuva: Sanna Kaven |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti